Sisäinen kipu

Nilkka paketissa. Haluaisin viillellä käsivartenikin auki mutta en oikein viitsi koska siitä kohdasta äiti AINA huomaa uudet viillot. Jaloista ei niinkään.

En usko että jaksan pitää turpaani tukossa tästä sessiosta. Kerron äidille kaiken vaikka en tavallaan haluaisikaan.

On jouluaatto, ja haluaisin viiltää itseäni. Olen kyllästynyt hymyilemään, olen kyllästynyt esittämään vahvaa. En yksinkertaisesti jaksa enää. Mutta mitä muutakaan voin tehdä kuin vain puskea eteenpäin? Minä en saa luovuttaa. Minulta odotetaan sitä, että paranen ihan pian. Minulta odotetaan ihmettä.

Ihan kuin edes pystyisin paranemaan. Olen jo menettänyt toivoni. En usko että minusta saadaan koskaan tasapainoista ihmistä.

Juuri nyt haluaisin olla yksin Hyvinkäällä, omassa kämpässä, ja viillellä itseni tohjoksi. Tehdä pari sellaista viiltoa että rasvakudos näkyy. Ne ovat niin kauniita. Rakastan isoja viiltoja. Enkä menisi tikattavaksi, koska leveät arvet ovat ihania. Minulla ei ole vielä yhtäkään.

Juon viiniä ja kirjoitan kun en muutakaan osaa. Ei minusta ole mihinkään.

Voi olla että tää on taas alkoholi joka puhuu, mutta mulla on ihan kamala olo. Tekisi mieli vaan itkeä ja viillellä. Haluaisin kotiin että saisin vaan viiltää rauhassa, ilman että kukaan katselee ja tuomitsee. Mä en jaksa olla vahva, mä en jaksa esittää olevani. En enää. Olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Juuri nyt en jaksaisi edes elää.

Tuntuu taas että olen maailman lihavin ja kuvottavin ihminen. Vatsa on turvonnut kuin mikäkin ilmapallo, meikit on levinneet pitkin naamaa ja näytän joltain saatanan mursulta. Ällöttää katsoa peiliin. Ja pahinta on fiilis siitä että tuntuu kuin kukaan ei voisi koskaan ymmärtää (vaikka tiedänkin että ainakin muut syömishäiriöiset tietää tunteen). Tai kyse on oikeastaan enemmän siitä että kukaan ei voi auttaa. En vaan käsitä miten voisin muka lakata näkemästä itseni lihavana muuten kuin laihduttamalla.

Ei siinä, sehän on ihan ok että laihduttaa. Mutta mua vaan ahdistaa kun se on niin helvetin hidasta puuhaa.

Ihan kamala olo. Tuli lopetettua se säätö H:n kanssa. Se siitä sitten. Nyt en oikein tiedä miten päin tässä pitäisi olla, kun tavallaan tiedän että on ihan hyvä että hoidettiin toi pois alta mutta toisaalta taas on uskomattoman tyhjä ja paska olo. Haluaisin vaan vetää perseet olalle ja olla hetken ajattelematta.