keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Voi olla että tää on taas alkoholi joka puhuu, mutta mulla on ihan kamala olo. Tekisi mieli vaan itkeä ja viillellä. Haluaisin kotiin että saisin vaan viiltää rauhassa, ilman että kukaan katselee ja tuomitsee. Mä en jaksa olla vahva, mä en jaksa esittää olevani. En enää. Olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Juuri nyt en jaksaisi edes elää.

Tuntuu taas että olen maailman lihavin ja kuvottavin ihminen. Vatsa on turvonnut kuin mikäkin ilmapallo, meikit on levinneet pitkin naamaa ja näytän joltain saatanan mursulta. Ällöttää katsoa peiliin. Ja pahinta on fiilis siitä että tuntuu kuin kukaan ei voisi koskaan ymmärtää (vaikka tiedänkin että ainakin muut syömishäiriöiset tietää tunteen). Tai kyse on oikeastaan enemmän siitä että kukaan ei voi auttaa. En vaan käsitä miten voisin muka lakata näkemästä itseni lihavana muuten kuin laihduttamalla.

Ei siinä, sehän on ihan ok että laihduttaa. Mutta mua vaan ahdistaa kun se on niin helvetin hidasta puuhaa.

0 kommenttia:

Tietoa minusta

"Tunnen kipua, siis olen." -Minä

Viiltelyä, itsemurha-ajatuksia, syömishäiriöisyyttä... Joskus tuntuu että elän helvetissä. Diagnoosini on Epävakaa persoonallisuushäiriö ja sen mukaista on elämänikin.

Vihaan itseäni enemmän kuin mitään muuta.